30.6.-4.7.2010
LAKEUS II ”Välke” -partioleiri
Viime kesänä alkanut Lakeus-leirien sarja sai jatkoa, kun Lakeuden Vartijat kokosi joukkonsa kesäleirille Kauhajoen Veikkolaan yhdessä naapurilippukuntien Lakeuden Eräpartion ja Kauhajoen Kytöveikkojen kanssa. Välke-leiri oli myös osa suomalaisen partioharrastuksen 100-vuotisjuhlaa. Leiri oli perinteinen partiolaisten metsäleiri. Monille nuorimmille partiolaisille eli sudenpennuille leiri oli ensimmäinen. Tässä Välkettä muistelevat Lakeuden Vartijoiden Susi-lauman Heidi ja Joonas Korkiakoski, Milla Valkama ja Topias Kujala.
Heidin mielestä leirillä mukavinta oli muun muassa uiminen, uudet kaverit, teltan pystytys ja päiväpatikointi eli ”haikki”. Heidi tykkäsi myös siitä, kun sai tehdä itselleen leiripartiohuivin. Millan mieleen leiriltä jäi erityisesti haikki ja retkilounaan keittely trangialla. Myös aarteenmetsästys oli Millan mielestä hauskaa, vaikka aarteita oli vaikea löytää. Molemmat tytöt tykkäsivät, kun saivat auttaa leirikeittiön tehtävissä. Joonas piti erityisesti kavereiden kanssa touhuamisesta, ja hänenkin mieleensä jäi kivana kokemuksena päivävaellus, vaikka haikatessa olikin tosi kuuma. Joonaksesta tuntui, että hän oli voittanut itsensä, kun runsaslukuisesti leiriin osallistuneet hyttyset eivät haitanneet, eikä tullut koti-ikävä. Topias kuului leiripentueeseen nimeltä ”Imperiumin Sudet”, joka pärjäsi parhaiten leirin suunnistusradalla. Topiaksen mieleen jäi erityisesti rastitehtävä, jonka aikana sai konttia kapeaa siltaa joen yli. Tehtävä oli jännittävä, koska sillan alla oli kiviä ja virta kuohui. Kaikki neljä tykkäsivät myös uimisesta ja saunomisesta, ja leirikeittiön ruuat maistuivat hyvältä. Veden kantaminen kaivolta oli mukavaa, joskin vähän raskasta koska kaivolta keittiölle oli jyrkkä ylämäki. Toiseksi viimeisenä iltana oli vahempainilta. Oli mukavaa, kun vanhemmat toivat tuliaisia ja jäivät katsomaan partiolaisten iltanuotiolle valmistamia ohjelmia. Leirin tapahtumista nelikolle jäi mieleen vielä ainakin iltanuotiosadut, kolmannen aamun aamunavaus jonka kävi pitämässä pappi, leiriolympialaiset ja aamuiset telttatarkastukset. Maa-ampiaisiakin leirillä tavattiin, mutta yhteiselo niiden kanssa sujui lopulta ilman suuria ongelmia.
Partiolaisilla on tapana seurata taitojen karttumista jakamalla erilaisia suoritus- ja harrastusmerkkejä. Välkkeen päätteeksi jaettiinkin monenlaisia leirielämään ja luonnossa selviytymiseen liittyviä merkkejä. Arvokkain merkki jaettiin viimeisellä iltanuotiolla, missä Lakeuden Vartijoiden Tuula Kankaalle luovutettiin Suomen Partiolaisten pronssinen ansiomitali. Tuula tunnetaan lippukunnassa turvallisena, pysyvyyttä ja vankkaa partiokokemusta edustavana aikuisena. Välkkeellä osa tästä arvokkaasta kokemuksesta siirtyi jälleen eteenpäin.
Kiitokset kaikille leiriläisille hienosta reissusta !
(Kunnallissanomat syksyllä 2010)
