20. Maailmanjamboree Thaimaa 2003 – “Share our world, Share our cultures”
Joka neljäs vuosi partiolaiset joka puolelta maailmaa kokoontuvat Jamboreelle. Jamboree on suuri partioleiri, suurin kansainvälinen partiotapahtuma, missä edustettuina ovat kaikki ihonvärit, maanosat ja uskonnot. Jamboree on yksi niistä asioista, joita on mahdoton kuvailla tyhjentävästi. Jokainen kokee leirin omalla tavallaan. Uusia ystäviä, uusia kulttuureja, eksoottisia makuja, tunnelmallisia iltahetkiä ja auringonnousuja rannalla, massatapahtumia joissa liput liehuvat ja tunnelma on taivaissa. ”There are 30 000 people here, and if I am part of something that can get this many people together from around the globe, I am proud to be part of it”. Jamboree on tilaisuus kokea mitä partiolaisuus merkitsee, kaikkialla maailmassa.
20. World Scout Jamboree järjestettiin vuodenvaihteessa Thaimaan Sattahipissa. Osallistujia Jamboreella oli yhteensä 147 maasta. Suomen joukkue osallistui leirille 250 partiolaisen voimin.
1 200 hehtaarin leirialue kukkuloiden ympäröimässä laaksossa meren rannalla muuttui kahden viikon ajaksi 35 530 asukkaan telttakaupungiksi. Jamboreelle osallistutaan leiriläisenä tai palveluleiriläisenä eli ISTinä (International Service Team). 14-17 vuotiaat leiriläiset pääsevät leirin aikana osallistumaan moduuleihin eli ohjelmakokonaisuuksiin, joissa on monenlaista vaihtoehtoista ohjelmaa ja tekemistä ihmisoikeuksiin tutustumisesta krokotiilien kasvatuslaitokseen ja snorklaukseen. ISTit puolestaan ovat töissä erilaisissa vastuutehtävissä, pääasiassa moduulien ohjelmapisteissä mutta myös esimerkiksi myymälöissä, turvassa ja ensiapuklinikoilla. Jamboree toimi kuin mikä tahansa pikkukaupunki. Joka aamu ilmestyi sanomalehti Sawasdeejam, leirillä oli oma radioasema, juna kulki leirialuetta halkovaa pääkatua molempiin suuntiin, tosin kävelyvauhdilla ja pyörien päällä. Leiriläisten asuttama alue oli jaettu neljään isoon kylään, ISTit asuivat omassa kylässään ja eri maiden joukkueiden johtajisto omassaan. Kaikissa kylissä oli supermarketti, posti, pesula, pankki, ensiapuklinikka, ja suihku- ja wc-rakennus. Aluetta reunustava 2,5 km pituinen hiekkaranta tarjosi virkistystä kuumaan, kosteaan ja pölyiseen leirielämään. Rantaa vartioivat Thaimaan kuninkaallisen laivaston alukset.
Eri kansat ja kulttuurit näkyivät leirillä joka puolella. Paikallisilta irtosi hymy joka tilanteessa, ja thaimaalaista tanssia opetettiin ahkerasti. Skotlantilaiset soittivat säkkipilliä, ja rannalta iltamyöhällä kantautuva rummutus ja laulu oli lähtöisin etelä-amerikkalaisista. Viva Mexico! Uuden vuoden juhlissa nähtiin tanssahtelemassa intialaisherra turbaaneineen, ja sudennahkaan pukeutunut intiaaniheimon edustaja. Pohjoismaita edusti myös Ruotsin kuningas Carl Gustav, joka vieraili leirillä parin päivän ajan. Vanhana partiolaisena Kalle asui erään ruotsalaisen leirilippukunnan leirissä, nukkui teltassa ja halusi muutenkin tulla kohdelluksi tavallisena leiriläisenä.
Suomalaiset erottuivat ihmisjoukosta Väiskeillään, sinivalkoisilla Kalevala-henkisillä hatuilla. Kuten aiemminkin, Väiskit olivat kuumaa valuuttaa leirin swoppausmarkkinoilla. Swoppaus on perinteikäs tapa päästä eroon omista partiomerkeistään ja muista tavaroistaan, ja saada tilalle jotain uutta toisesta maasta. Suomalaiset myös veivät Jamboreelle komean puisen saunan, jonka löylyt olivat varsin eksoottista koettavaa monille vieraille. Kolmenkymmenen asteen helle tuntuu saunan jälkeen yllättävän raikkaalta.
Olin töissä Community Action Day -ohjelmapisteessä. CAD:n aikana partiolaiset pääsevät tutustumaan paikallisen kylän asukkaisiin, ja auttamaan heitä jollain konkreettisella tavalla. ”Työnjohtajana” toimineeseen IST-tiimiimme kuului lisäkseni englantilainen Tim, intialainen vanhempi herrasmies Sharma ja thaimaalainen ”Sampo”, jonka oikeaa nimeä oli mahdotonta lausua. Joka aamu kuljetimme satakunta leiriläistä vajaan tunnin bussimatkan päähän leirialueesta Bannawangin koululle. Koulussa on viitisenkymmentä oppilasta, ja se sijaitsee alueella, jolla käydään paljon huumekauppaa. Päivien aikana päästiin muun muassa maalaamaan koulua ympäröivää aitaa, ruokailukatosta ja vessarakennuksia, istuttamaan pensaita ja nurmikkoa, rakentamaan aitaa koulun taakse ja muuraamaan seinää tulevaan kirjastoon. Ensimmäisenä aamuna koulun rehtori otti meidät vastaan thaimaalaiseen tapaan ystävällisesti hymyillen, ja saimme listan töistä, joita meille oli varattu – thain kielellä. Rehtori ei puhunut englantia, thai-vahvistuksemme ei puhunut englantia, mutta piirustus ja merkkikieli sujui kaikilta, ja työt tulivat tehdyksi! Iltapäivisin oli aikaa leikkiä paikallisten lasten kanssa, mikä olikin muihin partiolaisiin tutustumisen ohella CAD-päivien parasta antia. Lapset ovat lapsia kaikkialla. Eräskin ekaluokkalainen tyttö puhui thaita, paljon ja nopeasti, ja vastasi kaikkeen sanomaani ”ookke”. Ja niin meistä tuli ystävät… Punoimme hyppynaruja kuminauharenkaista, ja skottipoikien opettamasta hipasta tuli menestys. Iltapäivän coco-breakista muodostui päivien kohokohta, koulun väki tarjoili nuoria kookospähkinöitä suoraan pakkasesta. Koululla pääsimme osaksi normaalia thaimaalaista elämää, sellaista kokemusta on tavallisella turistimatkalla vaikea hankkia.
Useimmat nimeävät Jamboreen partiotaipaleensa parhaaksi kokemukseksi, ja ennen leirin loppua suunnittelevat jo seuraavaa matkaa neljän vuoden päähän. Tällä kertaa olin Lakeuden Vartijoiden ainoa edustaja, seuraavalle Jampille lähdetään toivottavasti isommalla joukolla. Sitä ennen suunnitelmissa on vaellus Sveitsin alpeilla, Thaimaassa solmittiin kullanarvoisia suhteita!
Yksi partiolaisten ihanteista on rakentaa ystävyyttä yli rajojen. Missään se ei ole helpompaa kuin leirillä, jolla kaikki ihmiset ovat yhteisen harrastuksen ja samojen aatteiden vuoksi. Vuonna 2007 tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Lordi Baden-Powell järjesti kaikkien aikojen ensimmäisen partioleirin Brownsean saarella. Noihin maisemiin palataan seuraavalla Jamboreella Englannissa 2007. Sawasdee, laeo phop gan mai! Tapaamisiin siellä.
muistelijana Kaisa
