Lakeuden Vartijat Kanderstegissa 17.-23.7.2014
Partioliikkeen perustajalla Robert Baden-Powellilla oli unelma paikasta, jossa partiolaiset kaikkialta maailmasta voisivat milloin tahansa tavata ja leireillä yhdessä. B-P löysi Sveitsin Kanderstegista sopivan paikan, ja Kandersteg International Scout Center eli KISC perustettiin vuonna 1923. Lakeuden Vartijat tutustui KISCiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Tuolloin lippukunnan aikuiset lähtivät yhdessä sveitsiläisen partioystävän kanssa järjestetylle matkalle. Sen reissun jälkeen kävi mahdottomaksi olla suunnittelematta uusia matkoja… LaVa kävi KISCissä seuraavan kerran 2008, ja nyt kymmenen vuotta ensimmäisen matkan jälkeen, heinäkuussa 2014. Tällä kertaa lippukunnan yli 12-vuotiailla partiolaisilla oli mahdollisuus lähteä mukaan, ja lopulta meitä olikin kasassa 25 partiolaisen tyylikäs ryhmä.
KISCissa leireilee vuosittain yli 12 000 partiolaista yli 40 maasta. Tällä kertaa olimme siellä yhdessä amerikkalaisten, ruotsalaisten, hollantilaisten, tanskalaisten, portugalilaisten, katalaanien, baskien, pakistanilaisten, ugandalaisen, israelilaisen, zimbabwelaisen, britin, thaimaalaisen, suomalaisen ja vielä monien muidenkin kanssa. KISCissä on maailma pienoiskoossa, ja siinä maailmassa kaikkia yhdistävät kansainvälisen partioliikkeen arvot. Partioihanteisiin kuuluu toisen kunnioittaminen ja ystävyyden rakentaminen yli rajojen. Eikä se ole ollenkaan vaikeaa, jos on esimerkiksi jakanut yhteisen kylpyhuoneen ja noroviruksen naapurihuoneen skottien kanssa… Siispä seuraavassa kertomus Lakeuden Vartijoiden reissusta Alpeille, Kanderstegiin, ja vähän Italiaankin.
Yön pimeät tunnit matkustettuamme saavuimme vihdoin vuorien ympäröimään aurinkoiseen Kanderstegin kylään. Heti seuraavana päivänä suuntasimme ylös vuorille kohteenamme Schwarenbachin vuoristohotelli. Matka taittui reippaasti lämpimässä säässä vihreiden laitumien läpi lehmänkellojen soidessa ympärillämme. Innokkaimmat jatkoivat matkaa Daubensee-järvelle, jonka kylmän raikkaaseen veteen urheimmat pulahtivat vilvoittelemaan. Reippaimmat taivalsivat vielä kohti Gemmipassin alppisolaa, josta avautui huikea näkymä ympäröiville lumihuippuisille vuorille.
Seikkailijat ja tarpojat pääsivät tutustumaan kiipeilyyn nousemalla kivilohkareen päälle köyden avulla sekä laskeutumalla alas lohkareen toista puolta. Matkan aikana osallistuimme myös partiokeskuksen kansainväliselle iltanuotiolle. Nuotiopaikan jyhkeille kivirappusille kokoontui partiolaisia ympäri maailmaa. Pimenevän illan mittaan pääsimme osallistumaan useaan tanssi- ja lauluesitykseen, sillä iltanuotion ohjelma koostui osanottajamaiden esityksistä. Loppua kohden tunnelma muuttui käsin kosketeltavaksi kaikkien kerääntyessä nuotion ympärille sisaruspiiriin laulamaan yhdessä Kumbayaa.
Matkamme päävaellus suuntautui Ueschinenhütte-alppimajalle. Tällä retkellä testattiin jo enemmän jalkalihaksia, sillä reitin aluksi nousimme loputtomalta tuntuvaa pientä siksak-polkua ylös vuoren rinnettä. Eteenpäin ei paljonkaan nähnyt, sillä aurinkoinen sää oli muuttunut sateiseksi ja sumuiseksi. Vihdoin saavutimme Ueschinenlaakson, jota pitkin jatkoimme matkaa vuohien liittyessä seuraamme. Kuljimme matalalla olevien pilviharsojen läpi, vai olimmeko sittenkin itse nousseet korkeammalle. Lopulta alppimaja siinsi vuoren rinteellä ja enää oli jäljellä pieni pätkä polkua, joka tosin kulki suoraan lehmälauman läpi. Tästäkin kuitenkin selvittiin ja saatoimme istahtaa teekupposen äärelle. Tarkoituksenamme oli yöpyä alppimajalla ja vaeltaa seuraavana päivänä takaisin alas. Ehdittyämme levittää makuupussit siskonpedille saimme kuitenkin pyynnön palata KISCiin heti samana iltana, syynä keskuudessamme vallinnut norovirus.
Suunnitelmissamme oli viettää matkan kaksi viimeistä päivää paikallisella partioleirillä Fribourgissa. Jouduimme kuitenkin perumaan osallistumisemme ettemme veisi virusta mukanamme leiriolosuhteisiin. Pikaisen mietinnän jälkeen päätimme avartaa maailmaamme ja suuntasimme Italiaan etsimään aurinkoa sadepilvien yhä kerääntyessä Kanderstegin ylle. Matka taittui kätevästi junalla Alppeihin louhittujen tunneleiden läpi. Vietimme leppoisan ja aurinkoisen päivän vehreässä Stresan kylässä Maggiore-järven rannalla ostoksia tehden, uiden ja italialaisia ruokia nauttien.Tämmöistä, ja vielä paljon muutakin! Seuraavaa kertaa jo odotellessa…
Teksti Kaisa ja Hanna
