LAKEUS Vesillä 25.6 – 28.6.2009
Olipa kerran pienen pieni sähköpostiviesti odottamassa varomatonta lukijaa. Sanon varomatonta siksi, koska tuon viestin sisältö osoittautui vaarallisen mukaansa tempaavaksi! Seuraavaksi saat arvon lukija lukea, mihin tuo pieni viesti lopulta johtikaan.
Ja tarina alkaa
Lippukunnanjohtajamme Kaippa tavoitteli vuosi sitten talvella lippukuntamme johtajistoa ja aikuisia mielenkiintoisella viestillä. Viestissä luki, että seinäjokinen lippukunta Lakeuden Eräpartio, tuttavallisemmin LEP, ehdotti yhteistä leiriä seuraavana kesänä. Ajatuksena oli, että kaikki alueen Lakeuden-alkuiset lippukunnat (Lakeuden Haukat, Lakeuden Kärpät, Lakeuden Eräpartio ja Lakeuden Vartijat) järjestäisivät yhteisen kesäleirin. Kahden muun lippukunnan aikataulut menivät kuitenkin tällä kertaa sen verran ristiin, että lopulta LEP ja LaVa päättivät järjestää leirin.
Sutjakasta suunnittelua
Tuula ja Ana toimivat LaVan yhteyshenkilöinä suunnittelupoppoossa ja näissä merkeissä he suuntasivat eräänä lopputalvisena ehtoona pirssin nokan kohti Seinäjokea ensimmäiseen suunnittelukokoukseen. Kovasti mutta mukavasti heitä kuumotti ja jännitti tuleva sekä se, että löytävätkö he LEP:n kolon!? Mukavastihan se lopulta löytyi Leksan, LEP:n lippukunnanjohtajan, hyvillä ohjeilla.
Teen ja korppujen ääressä teimme tuttavuutta ”kaimalippukuntalaisten” kanssa ja polkaisimme käytännön suunnittelun käyntiin. Kevään edetessä kyläilimme useasti puolin ja tosin toistemme koloilla ja sähköinen postikusti sai välillä tosissaan polkea kaikkien sähköpostiviestiemme kanssa.
Sähkökustin työ ei mennyt kuitenkaan hukkaan, vaan hänen myötämielisellä avustuksellaan leirimme sai muodon ja hengen. Leirin nimeksi tuli Lakeus vesillä ja paikaksi valikoitui Pohjanmaan partiopiirin oma leirisaari Ähtärin Perännejärven Selkäsaaressa. Nimensä mukaisesti kesällä olisi siis tiedossa paljon vettä muodossa tai toisessa!
Pulinasta pöheikköön
Talven ja kevään istumisesta puutuneet takareituumemme kaipasivat jo kovasti äksöniä. Ja sitä tulimme totisesti saamaan!! Teimme paria viikkoa ennen leiriä tiedusteluretken Saareen ja kaikkeen siellä olevaan. Tarkoituksena oli varmistua siitä, että kaikki oli suunnilleen niin kuin pitikin. Pikkuhiljaa kuitenkin selvisi, että Saaren huoltorakennusten kunto oli rapistunut vuosien vähäisen käytön takia ja paljon oli tehtävä, ennen kuin leiri voitaisiin viedä suunnitellusti läpi. Kaiken muun lisäksi havaitsimme, että Saaren kuudesta kanootista vain yksi pysyisi pinnalla viittä minuuttia kauempaa. Ja miltei koko ohjelmamme oli rakennettu kanoottien ja veden varaan!!
Oli siis aika niistä nenä, kääriä hihat ja ruveta hommiin. Sovimme tulevamme seuraavalla viikolla yhtenä ehtoona kaikin mahdollisin voimin ja työkaluin Saareen ja laittavamme paikat kuntoon. Lisäksi aioimme olla yhteydessä Pohjanmaan partiopiiriin ja kertoa kanoottien karvaan tilan.
Pöheiköstä pörinään
Ja niin koitti tuo kaunis kesäinen ilta, jolloin Saari oli saava uuden ilmeen. Koko edeltävän viikon sai sähkökusti tehdä hanittomasti ylitöitä; mahtoi bittiketjut kulua tuona aikana kokolailla paljon. Pohjanmaan partiopiiri tuli upeasti apuun ahdingossamme ja teki ennätysvauhtia päätöksen uusien kanoottien hankinnasta Saareen ja muun tuen antamisesta! Lisäksi saimme rempparetkellemme piiristä auttavia käsipareja, jotka tulivat tarpeeseen.
Ja niin täytti Saaren juuriharjojen suhina, vasaroiden pauke ja moottorisahan pörinä. Pikkuhiljaa alkoi kaiken alta pilkistää puhdasta pintaa ja ehjää rakennetta. Rannan pajukot saivat antaa tilaa ilta-auringolle ja vilvoittavalle tuulen henkäykselle, joka hätisteli kesäistä hyttysparvea hieman loitommalle.
Ja sitten menoksi
Lopultakin oli tuo odotettu hetki käsillä! Hautamäen linja-auto odotti aamuauringon hellässä huomassa valmiina lähtöön. Leirivarusteet oli pakattu johtajien toimesta edeltävänä iltana; enää puuttuivat leiriläiset reppuineen ja rinkkoineen. Ja kas, sieltähän ensimmäiset jo tulla tömistelivät ja kohta loputkin, joten ei muuta kuin kamat linjuri-biiliin ja partiolaiset kyytiin. Pena-kuskimme kaasuttaessa linjurin vauhtiin vaihdettiin viimeiset heilutukset kotiväen kanssa ja niin oltiin matkassa!
Ajelimme Ähtäriin Seinäjoen kautta, josta otimme Eräpartiolaiset följyyn. Ainiin, meinasi vallan unohtua kertoa, että osa seikkailijoista oli lähtenyt matkaan jo edeltävänä päivänä. Heidän ensimmäinen päivänsä sisälsi vaelluksen Saaren rannan läheisyyteen. Yönsä he viettivät laavussa nukkuen ja aamulla he jatkoivat matkaansa rantaan, jossa uuden karheat kanootit heitä jo odottivat.
Ponttoonien ja puuropadan pulputusta
Seikkailijoiden vielä vaeltaessa saapui bussimme Perännejärven rantaan ja kaukana laiturilla siinsi sitkeä ponttooniveneemme. Leiriläiset jäivät tutkimaan rannan elämää osan johtajista ja aikuisista siirtäessä leirivarusteita ponttooni- ja soutuveneellä saareen. Ensimmäisenä Saareen meni keittovärkit keittimineen ja keittäjineen. Kohta koko leiri varusteineen ja leiriläisineen olivatkin siirtyneet Saareen kuin huomaamatta ja kuului kutsu leirin ensimmäiselle lounaalle. Erittäin ahkerat leirikokkimme tarjosivat joka päivä leirillä runsaan aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan ottaen huomioon mahdolliset erityisruokavaliot. Suuren suuri kiitos siitä Heille!!!
Kesäisiä kesäpäiviä leirillä
Mitä komein keskikesän sää suosi leiriläisiä yötä päivää; päivät olivat kuumia ja yöt lempeän lämpöisiä. Päivän kuumuuteen soi helpotusta uintiretket, melonta- ja soutuharjoitukset sekä kalojen narraaminen onkimalla. Sudenpennut tekivät itse onkensa ja koittivat josko Ahti soisi antimiaan. Samalla kun sudarit onkivat, niin seikkailijat tekivät donitsia. Donitsi on tukikehikosta, kuusenhavuista (paljon!) ja pressuista tehty donitsin muotoinen tilapäisväline vesiesteen ylittämiseen. Paljon se kestikin seikkailijoiden ”kuritusta”, ennen kuin koki Titanicin kohtalon (tosin ilman jäävuorta).
Toki ennen edellä mainittuja vesiaktiviteetteja asiat käsiteltiin teoriassa ja kuiva- ja märkäharjoiteltiin mm. pelastusliivien käyttöä.
Samalla kun perehdyttiin pelastusliivien käyttöön ja ominaisuuksiin vedessä, niin leiriläiset pääsivät tutustumaan aitoon leirisaunaan. Sauna oli rakennettu puukehikosta ja sen päälle vedettyyn pressuun. Saunan sisälle oli rakennettu lauteet ja asennettu kiuas. Mukavastihan tuosta irtosi löylyä!
Leiripäivät alkoivat ja päättyivät lipunnostoon sekä –laskuun. Lipunnostossa käytiin läpi myös yleisiä asioita ja kerrottiin tulevasta päivästä. Iltaisin taas lipunlaskussa hiljennyttiin ja valmistauduttiin levolle laskeutumiseen.
Sulevi Sammakkomiehen tapaus
Mutta ennen viimeistä lipunlaskua lauantain-iltana tapahtuikin kummia!? Koko leiri oli matkalla leirialueelta iltanuotiopaikalle kohti Saaren rantaan, kun puiden välissä näkyi tavallistakin vilkkaampaa elämää! Lisäksi pitkin poikin metsänpohjaa näkyi sinne kuulumattomia tavaroita; mitäs kummaa?? Joku tiesi kertoa, että mikäli joku näki jotain metsäluontoon kuulumatonta, niin se pitää ottaa mukaan iltanuotiolle.
Loppumatka nuotiolle sujui ilman suurempia kommelluksia, mitä nyt toki välillä piti poimia esine sieltä toinen täältä. Iltanuotion ohjelman ollessa hyvässä vauhdissa alkoivat jälleen rantakaislikot suhisemaan ja niiden joukosta sukelsi esiin Sulevi Sammakkomies.
Sulevi kertoi huomanneensa, että Saareen oli saapunut iso joukko partiolaisia ja hän tarvitsisi hieman meidän apua. S. Sammakkomies oli nimittäin hukannut tavaroitaan ympäri metsää leirialueellemme, kun hän oli seurannut touhujamme päivien mittaan. Nyt hän toivoi meidän kertovan, jos jotain olimme nähneet. Ja olimmehan me! Yksi kerrallaan Sulevi sai takaisin kaikki tavaransa ja kiitti jokaista sammakkomaiseen tapaan meitä räpylällä taputtamalla. Molskahtaen Sulevi palasi takaisin omaan maailmaansa.
Iltanuotion ohjelma jatkui ja luulimme, että kaikki palaisi normaaliin päiväjärjestykseen. Mutta kaikkea muuta! Kohta korviimme kulkeutui tieto, että Sulevi oli jäänyt ansaan ja tarvitsi välitöntä apua partiolaisilta. Tästä alkoi partiolaisten urotyö, joka lopulta johti Sulevin onnistuneeseen ja onnelliseen pelastukseen. Matkan varrella partiolaisten piti Sulevi pelastaakseen mm. kävellä sokkona hurjien soiden läpi ja pelastaa Sulevi verkosta, johon hän oli juuttunut. Sulevin pelastusseikkailu oli leiriläisten leirikaste ja täten heistä tuli oikeita ja todellisia Leiriläisiä! Seikkailun uuvuttamat partiolaiset mönkivät lipunlaskun kautta (enemmän tai vähemmän) voipuneina makuupusseihinsa.
Kohti kotia
Viimeinen leiripäivä täyttyi aamusta alkaen täydestä tohinasta ja touhusta. Aamupäivä opeteltiin vielä partiotaitoja mm. vesillä liikkujan jokamiehen oikeuksia ja velvollisuuksia sekä perehdyttiin tavallisimpiin meriviittoihin. Mutta lounaan jälkeen alkoikin sitten leirin purku ja kuljetukset takaisin mantereen puolelle eli oli aika laittaa kimpsut ja kampsut kasaan sekä jättää hyvästit tutulle Saarelle.
Pikkuhiljaa saatiin kaikki leiriläiset ja varusteet viimeistäkin nippeliä myöten kyytiin ja jälleen Penamme antoi linjurillemme käskyn lähteä liikkeelle.
Seinäjoen kautta kulki reittimme ja jätimme haikeat, mutta toivottavasti vain väliaikaiset, jäähyväiset Lakeuden Eräpartion partiokavereille. Viimeiset kilometrit kotiin muistelimme menneitä tapahtumarikkaita päiviä. Lopulta pirssimme hurahti Pappilan kolon pihaan jossa vanhemmat ja sisarukset jo vartoivat leiriläisiään kotiin palaaviksi. Lakeus vesillä 2009 siirtyi muistojen kultaiseen kirjaan; nähdään Lakeus 2010 –leirillä!
leiriä muisteli Ana
